Etusivu
Lennot
Hotellit
Lento & hotelli
Autonvuokraus
Tarjoukset
Luxury
Matkablogi
Asiakaspalvelu
Omat matkat
Oma profiili
Halvat lennot, hotellit, autonvuokraus, kaupunkilomat, Luxury-lomat ja matkapaketit!
 

7 päivän risteily Läntisellä Karibialla:Grand Cayman – Cozumel – Belize City ja Costa Maya

Kirjoittanut Annukka - Viimeksi päivitetty: keskiviikko, syyskuu 30, 2009 - Save & Share - Kommentoi

7 päivän Läntinen Karibia, reitti: Grand Cayman – Cozumel – Belize City ja Costa Maya, alus: Carnival Miracle

Karibialla seilaavat risteilyt ovat jotain aivan muuta kuin suomalaisille tutut Ruotsin ja Tallinnan risteilyt. Matkustus ja uusien paikkojen näkeminen ei voisi olla tämän vaivattomampaa ja mukavampaa, niin kliseiseltä kuin se saattaakin kuulostaa. Risteilyn innoittamana kumpikin meistä matkalaisista onkin jo suunnitellut uutta meriretkeä uusiin kohteisiin.  

Karibian risteilyille on ehkä lentojen puolesta helpointa lähteä Miamista, jonne löytyy hyvin yhteyksiä Suomesta Euroopan eri kenttien kautta. Lähdimme tällä kertaa risteilylle Tampasta, joka sijaitsee Floridan Meksikonlahden puoleisella rannalla. Lensimme Orlandoon lentoyhtiö Icelandairin siivin Reykjavikin kautta. Rentouduimme päivän Reykjavikin kupeessa sijaitsevassa kuumassa ulkoilmakylpylässä Blue Lagoonissa sekä vietimme mukavat kaksi päivää Floridan mantereella ennen laivaan astumista.

Carnival Cruise Linen risteilyhintaan sisältyy majoitus valitussa hyttiluokassa, täysi ylläpito (laivan ravintoloista ja baareista ostettuja juomia sekä kaupoista ostettuja tavaroita lukuunottamatta). Ruokailut tapahtuvat joko laivan buffet ravintolassa, jossa juomia voi ottaa automaatista ilmaiseksi tai illallistaa voi myös pääravintolassa, jossa on vaihtuva menu mahtavine alku-, pää-, ja jälkiruokineen. Me söimme joka päivä ja erittäin hyvin laivan a la cartessa, joten risteilyn ainoana “haittana” voikin mainita vain liian herkulliset ruoat ja sen kautta mahdollisesti kertyneet lisäkilot. Toki muutamat innokkaat lenkkeilivät ympäri laivan ulkokansia ja jumppasivat kuntosalilla, mutta me keskityimme lähinnä nautiskeluun tarjoiluiden ja auringon ohessa.

Saavuttuamme Tampan satamaan ja lähtöselvitykseen, oli siellä täysi hyörinä päällä ja kaikki lähtöselvitykseen liittyvä paperityö kävi hyvin joutuisasti. Tätä proseduuria helpotti ja nopeutti suuresti se, että olimme tehneet ennakkolähtöselvityksen risteilylle jo Suomessa netin kautta. Satamassa vain laukut ulos autosta ja kantajille, jotka veivät ne suoraan parkkitilasta laivaan. Kannattaa varata joku vaihtovaate käsimatkatavaroihin, sillä laukkujen saapuminen hyttiin saattaa kestää useammankin tunnin laivan lähdön jälkeen. Turvatarkastuksen jälkeen olimme lähtöselvitysjonossa, jossa annoimme luottokorttitietomme Sail & Sign korttia varten. Tämä kyseinen kortti toimi sekä hyttikorttina että maksuvälineenä laivalla. Erittäin kätevää!! Jokaisesta tehdystä ostosta saa kuitin, joka vain allekirjoitetaan ja omaa kulutustaan voi seurata oman hytin tv:stä. Viimeisen päivän iltana hyttiin ilmestyy loppulasku, jonka voi sitten käydä kuittaamassa käteisellä laivan respassa tai maksaa luottokorttiyhtiön laskua vastaan kotona.

Lomapäivät maissa ja aika laivalla kului siivillä. Risteilyn ensimmäisenä päivänä, meripäivänä, tutustuimme laivaan varustamon edustajan, matkanjohtajamme opastuksella sekä hikoilimme aurinkokannella. Suurin osa risteilijävieraista oli amerikkalaisia ja lähes kaikki jututtamamme henkilöt olivat tehneet vastaavia matkoja useamman kerran. Seurasimme välillä vähän huvittuneenakin heidän alituista innostustaan kaiken maailman leikkimielisiin kisailuihin vesileikkien ja pyllynpyöritys tansseineen. Aktiviteetteja koko risteilyn ajaksi olisi löytynyt ihan alukseltakin: bingoa, huutokauppaa, tietokilpailuja, vain muutamia mainitakseni. Mutta eihän sitä malttanut päiviään laivalla viettää, kun uusia kohteita ja satamia oli tämänkin matkan aikana neljä.

Ruokailut kuuluivat risteilyn kohokohtiin. Ja syömistä saikin harjoittaa 24h! Aamiaisbuffet tai ala carte aamiainen, iltapäiväkahvit ja kakut, lounasbuffet pizzoineen ja hampurilaisineen, sushibaari ja pastabaari, puhumattakaan illallisen vaihtoehdoista: täysbuffet tai viiden ruokalajin illallisen a la cartessa. Iltakattauksemme oli pääravintolassa joka päivä samassa pöydässä ja samaan aikaan, kello 20.00. Tämä aika on mielestämme paras, mikäli haluaa olla maissa mahdollisimman pitkään, sillä laiva lähtee seilaamaan satamasta riippuen n. klo 16 – 17, joten aikaisempi kello 18.00 kattaus olisi ollut turhan aikaisin eikä aikaa “kaunistautumiseen” olisi ollut. Viimeisen päälle oleva ruokalista oli tarjolla joka ilta, seitsemän eri menua. Viinit ja sikarit päälle ja avot, oli kuin linnan juhlat seitsemänä iltana peräkkäin.

 Varaukset eri satamista tapahtuville retkille voi tehdä laivan retkivaraustiskillä. Me “ammattilaiset” olimme kuitenkin sen verran hintatietoisia, että päätimme ja neuvottelimme kulloisenkin aktiviteetin vasta satamalaiturilla. Siellä olikin aina liuta paikallisia ihmisiä omine retkiesitteineen. Ensimmäisessä vierailusatamassa, Grand Caymanilla, huristimme paikallisen taksilla saaren suosituimmalle rannalle ja otimme vain rennosti. Seurasimme hiekkarapujen (tai mitä lie) touhuja ja kävimme vedessä vilvoittelemassa. Ilma oli mitä suotuisin koko matkamme ajan. Mistään mahdollisista syksyn hurrikaaneista ei ollut tietoakaan – ihan muutaman kerran näimme jossain kaukaisuudessa, horisontissa trombin, joka pyöri eteenpäin.

Meksikon Jukatanin niemimaan edustalla olevalla Cozumelin saarella otimme taksin ja kuljettajan käyttöömme useammaksi tunniksi. Kiertelimme katsomassa maisemia ja rantoja ja teimme ostoksia tien varrella olevista pikkuputiikeissa. Lopuksi rentouduimme ihanalla rannalla ja söimme meksikolaisittain. Huh hellettä!

Belize Cityssä olikin sitten matkamme ensimmäinen ja viimeinen sadepäivä, mikä ei kyllä tahtia ja retkeä pahemmin haitannut. Olimme päättäneet lähteä viidakkoon tippukiviluolaseikkailulle. Aluksi kuljettajamme ajelutti meitä ympäri Belize Cityn kaupunkia ja saimme pikaisen katsauksen paikalliseen elämänmenoon ja historiaan. Tämän jälkeen ajoimme maaseudulle ja vuoristoon, kauaksi satamasta. Kävelimme luonnonpuistossa pelastusliivit ja vesikengät jalassa uimapukuinemme ja lopuksi laskimme kumirenkailla läpi pimeiden tippukiviluolien alas pitkin joen uomaa. Ja taas kerran oli tämänkin kostean ja touhukkaan päivän päätteksi mitä ihaninta palata takaisin risteilyalukselle, syödä jotain pientä laivan buffesta tai uima-allas alueen hampurilaispisteestä, käydä suihkussa ja valmistautua ravintolaillallista varten.

Oma unelmieni täyttymys tuli toteen toisessa Meksikon stopissa eli Costa Mayassa. Mantereelle vastikään avattu satama risteilijöille vaikutti hieman rakennetulta. Heti rannassa oli kojuja, joista retkiä kohteessa sai varata ja oma haaveeni matkalla Karibialle oli päästä mereen delfiinien kanssa uimaan. Ja tästä kohteesta retken sai hyvinkin edullisesti. Ei muuta kuin bussiin ja kohti rantaa, jossa uimakaverit odottivat! Ensin oli infoa kohteen toimintatavoista, jotka ovat hyvin delfiiniystävällisiä. He pelastavat verkkoihin jääneitä tai esim. hain puremiksi tulleita delfiineja, hoitavat ne kuntoon ja jos ne ovat “merikelpoisia” ne päästetään vapauteen tai jos eivät, jäävät delfiinit koulutettaviksi ja meille turisteille shown pitäjiksi. Liivit päälle ja veteen. Ja voi siinä ne olivat; kaksi maailman kauneinta olentoa. Uitiin, taputeltiin leikittiin ja kuvattiin. Reilu puolituntinen oli kuin unesta. Ja kun ohjelma oli ohi, rannan ilmainen baari oli auki! Onneksi halusin mennä kuvaamaan uimakamujani vielä hetkeksi, ja kerrankin sinkkuudesta on hyötyä, koska Meksikon pojilla oli minulle mieluinen ehdotus: uusi tulokas kaipasi treenikaveria ventovieraasta, ja minähän olin enemmän kuin vapaaehtoinen. Liivit taas päälle ja kouluttamaan Oscaria. Tyytyväisenä ja väsyneenä, kun nousin merialtaasta pois ja huiskutin koulutettavalle ja ainakin yhtä tyytyväisille Meksikon kouluttajapojille, aloin jo haaveilla uudesta urasta delfiinien auttajana. Onnellisena saatoin antaa kotimatkan luvan alkaa ja lähdin kohti Miraclea, sen jälleen tehtyä minulle yhden ihmeen toteen.

Bookmark and Share


Kommentoi