Lyhyen matkareitin esittelyn ja pienen navigointia ja meriturvallisuutta koskevan oppitunnin jälkeen olemme valmiita purjehtimaan länteen, kohti Amalfia.
Meloessamme rannikkoa pitkin voimme ihailla, kuinka “Monti Lattari” syöksyy mereen ja antaa elämää esitykselle, joka ei ole koskaan yksitoikkoinen ja ennalta arvattava!Lähdemme Maiorista ja meloen länteen kuljemme Minorin läpi, kylän, jota pidettiin Kahden Sisilian kuningaskunnan aikana yhtenä tärkeimmistä “käsintehdyn pastan” tuotannon keskuksista.
Voimme vierailla kaikenkokoisissa ja -muotoisissa meriluolissa, makean veden vesiputouksissa, jotka virtaavat suoraan mereen, kuten Marmoratan vesiputoukset, ja piilotetuilla rannoilla, joihin pääsee vain meritse.Näemme lukuisia yksityisiä huviloita, jotka kiipeävät kallioille, sekä “terassoituja” sitruunapuutarhoja, jotka morfologisesti luonnehtivat aluettamme ja jotka todistavat rannikkoväestön suuresta sopeutumiskyvystä.
Amalfin rannikolla sijaitsevien lukuisien vartiotornien joukosta erottuu torni, jonka nimi on nykyään Villa “O'Scarpariello”, joka esittelee meidät matkamme loppuosalle Castiglione di Ravellon kautta, jossa pysähdymme lyhyelle tauolle, joka on ihanteellinen snorklaukseen kristallinkirkkaiden vesiensä ansiosta.
Vain Atrani, Italian pienin kunta ja ikivanhojen perinteiden kehto, erottaa meidät Amalfista, ensimmäisestä meritasavallasta, jossa aikoinaan asui taitavia merenkulkijoita, kauppiaita ja laivanrakentajia.