Matkusta intohimosi perässä: Veera & valokuvaaminen

Kamera tuo matkoihin uuden ulottuvuuden ja opettaa näkemään kauneutta siellä missä sitä ei muuten näkisi 

Muistan ensimmäisen kerran matkustaneeni oman kameran kanssa teinityttönä Sveitsissä. Olin yksin interraililla pinkin Olympus -kamerani kanssa ja muistan miettineeni, että haluan viettää elämäni tätä tehden. Kun matkalla kävelen kamera kaulassa, hidastan vauhtia ja löydän kauneutta asioissa mitä en muuten välttämättä edes huomaisi. Valokuvaaminen on hetkeen tarttumista ja matkailu on tapa elää hetkessä, joten nämä kaksi asiaa yhdistettynä vie minut siihen kaikista omimpaan elementtiin; kun saan kävellä yksin kamera kaulassa ja jokainen valon pilkahdus, uusi haju ja erilainen nauru näyttää silmiini taiteelta.

Kohteeseen tutustuminen paikallisen valokuvaajan kanssa auttaa näkemään paikallisen silmin

Matkustan kamera kaulassa matkan alusta lähtien istun jo lentokoneessa ikkunapaikalla usein kamera ikkunassa kiinni niin tiiviisti, että moni varmasti onkin luullut minun olevan ensimmäistä kertaa koneessa. Rakastan kuitenkin myös valokuvausmuseoita ja Tukholman Fotografiska on yksi suosikkipaikkani maailmalla. Matkoilla olen myös tutustunut muihin valokuvaajiin palkkaamalla itselleni muutamaksi tunniksi kuvaajan, jonka kanssa tutustua kohteeseen eri kulmasta paikallisen silmin. Samalla voin tukea paikallista pienyrittäjää, jonka kanssa jaan saman kiinnostuksen kohteen. Palkkaamalla reissulla valokuvaajan kun matkustan yksin, hyvän seuran ja uusien oppien lisäksi saan myös itsestäni kuvia kohteessa muistoksi.

Haluan valokuvien avulla auttaa ihmisiä myös näkemään kauneutta siellä mihin heidän katseensa ei ensimmäisenä osuisi, ja arvostamaan lomalla muitakin asioita kuin upeita rantoja ja palmuja, kaikista eniten paikallista kulttuuria. Instagramista, National Geographicista ja Mondo -lehdestä saan inspiraatiota matkakuvaamiseen ja bongaan kiinnostavia kohteita. Tarkempia kuvauspaikkoja en kohteessa suunnittele etukäteen, vaan annan kameran viedä aina uuteen seikkailuun.

Erikoinen tilanne pienessä kylässä Kiinassa toimii edelleen hyvänä muistutuksena siitä, että matkakuvauksessa on muistettava kunnioittaa paikallisia ihmisiä ja osattava huomioida kulttuurisia eroja. Otin kuvia paikallisesta marketista missä näkyi paikallisia naismyyjiä. Pian myyjä alkoi huutaa minulle ja opas kertoi harmillisesti vähän myöhään, että heidän kulttuurissaan valokuvan ottaminen toisesta ihmisestä vie kuvattavan sielun mukanaan. Tätä oli hankala pahoitella tarpeeksi.

Toisaalta kameran kanssa on päässyt mukaan myös muihin unohtumattomiin tilanteisiin, kuten balilaisten naisten tanssitreeneihin tulevaa seremoniaa varten, jossa sain seurata esitystä ennakkoon ainoana ulkopuolisena tähtitaivaan alla.

Seuraavaksi haaveissa Afrikan kuvaussafarit

Jokaisen valokuvaamisesta innostuneen pitäisi käydä Intiassa – se värien loisto on loputon. Ihmeellistä hyvää ruokaa, lehmiä kadun varrella, elefantteja, kaaosta, rauhaa, luontoa ja suurkaupunkia... Omia suosikkikohteitani valokuvaamiselle tähän mennessä ovat olleet Pohjois-Thaimaa, Bali, Kiina ja Sveitsin vuoret. Tällä hetkellä suunnittelen seuraavaa Aasian matkaa, mutta jää vielä nähtäväksi onko kohteena Singapore, Bangkok vaiko Tokio.

Unelmieni matka olisi juurikin se safari Afrikkaan, useampaan kohteeseen suosituista vähän harvinaisempiin. Haluaisin kuvata villieläimiä mahdollisimman luonnollisessa ympäristössä useamman viikon ajan. Majoittuisin upeassa hotellissa, joka olisi kuitenkin luonnonmukaisesti rakennettu ja ympäristöön sopiva. Tällä unelmien matkalla kamerakalustoni olisi tietenkin myös loputon ja linssejä joka lähtöön – ehkäpä myös useampi kamera, jotta jokaisessa olisi eri linssi valmiina? Olisko Afrikan kohdalta joku mikä voisi olla hyvä kohde?

Innokkaan matkakuvaajan parhaat ystävät: kevyt kalusto ja herätyskello

Oikein omistaunut matkakuvaaja uskaltaa tarttua hetkeen liian suunnittelun sijaan ja hyväksyä sääolosuhteet sellaisena kuin ne on – kaatosade voi harmittaa, mutta se voi tuoda kuvaan tunnelmaa jollaista ei osannut edes odottaa. Taas toisaalta valo on aamuisin ja iltahämärässä yleensä kauneimmillaan ja itse kaupunkilomilla herään mieluusti jo 5-6 aikaan ja lähden kävelemään yksin kaduille kamerani kanssa. Tällöin saan taltioida näkemäni parhaassa valossa ja rauhallisessa ympäristössä. Moni on ihmetellyt olenko Photoshopannut omat kuvani New Yorkin Brooklyn Bridgeltä, kun niissä ei näy muita ihmisiä. En ole, vaan olin paikalla jo ennen auringonnousua.

Matkalla tilanteet muuttuvat nopeammin kuin studiossa, joten kannattaa olla liikkeellä paitsi aikaisin, myös mahdollisimman kevyellä ja monipuolisella kamerakalustaolla. Useamman objektiivin sijaan voi esimerkiksi koittaa hankkia monikäyttöisen zoom-linssin, jolla saa niin lähi- kuin laajakuvaakin. Minulla on käytössä kroppikennoinen 12-40mm.

Vapaus matkata ja lomailla omaan tyyliin

Lomalupaus merkitsee vapautta nauttia lomasta juuri omaan tyyliin. Lomalla ei tarvitse suorittaa kaikkia nähtävyyksiä ja museoita ellei niin halua tehdä. On ihan ok löhötä rannalla tai sitten vaikka valokuvata, tehdä juuri sitä mikä itseään huvittaa juuri siellä missä itse haluaa. Minä aion ainakin tehdä juuri niin omannäköisen reissun Aasiaan tänä kesänä kuin vain suinkin pystyn – kamera kaulassa, nauttimassa hyviä paikallisia ruokia, fiilistelemällä kaikessa rauhassa kohteen tunnelmaa ilman turhaa kiirettä! :)

Veera on matkailualan ammattilainen ja valokuvaaja, joka rakastaa valokuvata maailmaa.